Tämä blogi käsittelee ilmakuvausta kauko-ohjattavilla lennokeilla ja muilla miehittämättömillä ilma-aluksilla. Olen lennättänyt kuvauslennokkia harrastuksena sekä työvälineenä viisi vuotta. Aloitin harrastuksen nähtyäni toisen lennokkiharrastajan ottamia ilmakuvia, joista osa oli tarkoitettu arkeologiseen tutkimuskäyttöön. Huomasin kuvauslennokin hyödyllisyyden myös oman alani, maisema-arkkitehtuurin, työvälineenä. Harrastuksen aloittamista helpotti se, että olin käynyt jo lapsena lennokkikerhossa.
Nyt kun olen viimein siirtymässä työelämään, ovat harrastuksen tavoitteetkin hieman muuttumassa. Opiskeluaikana lennokista otetut kuvat ovat olleet avuksi kursseilla, joissa suunnittelualueesta ei ole ollut tarjolla ilmakuvia. Palkkatöissä ilmakuvat kuuluvat sen sijaan yleensä lähtöaineistoon. Toisaalta kaupallisten ilmakuvausfirmojen kuvat on pääsääntöisesti otettu korkealta, eivätkä ne ole aina ajantasaisia. Suhteellisen matalalla lentävällä lennokilla onkin mahdollista kuvata kohdetta pienin kustannuksin, haluttuna aikana ja sellaisesta kuvauskulmasta, joka ei ole miehitetyllä ilma-aluksella välttämättä mahdollista. Lennokki voi kuvata kohdetta myös hyvin läheltä.
Etenkin harrastuksen alkuaikoina sain suuren osan tiedosta lukemalla muiden harrastajien kokemuksia, ja blogin yksi tavoite onkin vastaavasti toimia apuna harrastusta aloitteleville. Blogin toinen tavoite on kannustaa itseä kehittämään toimintaa eteenpäin, sillä uskon, että harrastuksessa olisi potentiaalia enempäänkin. Valokuvia kerääntyy omalle tietokoneelle paljon, mistä niitä tulee harvoin itsekään katsottua. Tietysti vain pieni osa kuvista on julkaisemisen arvoisia. Pelkkää valokuvagalleriaa en aio tästä blogista tehdä. Lennätystaitoa on joka tapauksessa pidettävä yllä harjoittelemalla, koska oikeita kuvauskeikkoja tulee muutaman kerran vuodessa, ja monesti lennätysolosuhteet ovat kohteessa vaativammat kuin harjoittelupaikalla.
Lennokki-ilmakuvauksen kehitys
Ilmakuvausta on harrastettu jo yli sadan vuoden ajan, kuitenkin viime vuosikymmeniin saakka lähes yksinomaan miehitetyillä ilma-aluksilla. Ilmakuvauksen kustannukset ovat tästä syystä olleet pitkään korkeat. Miehittämättömiä ilma-aluksia on toki käytetty jo pitkään sotilaalliseen tiedusteluun, mutta nämäkin laitteet ovat olleet yleensä suurikokoisia ja kalliita.
Etenkin 2000-luvun puolella selvästi nopeutunut digikameroiden ja sähkölennokkien kehitys on tehnyt ilmakuvaamisen mahdolliseksi lentolupakirjattomillekin, ja vieläpä varsin pienin kustannuksin. Internet on mahdollistanut paitsi ajantasaisen tiedon, myös kuva- ja videomateriaalin nopean levityksen. Siitä huolimatta kuvauslennokin lennätys on vaatinut harjoittelua ja käsitystä lennokin toiminnasta. Tilanne on muuttumassa edullisten autopilottien yleistymisen myötä. Jo nyt on mahdollista ostaa muutamalla sadalla eurolla pieni miehittämätön ilma-alus, joka pystyy satelliittinavigoinnin avulla noudattamaan ennalta suunniteltua lentoreittiä.
Miehittämättömiä ilma-aluksia käytetään nykyisin monenlaisiin tehtäviin, jotka olisivat ihmislentäjille liian vaarallisia tai yksitoikkoisia. Sensorien määrä lisääntyy harrastelennokeissakin jatkuvasti. Ei mene varmasti enää pitkään, että miehittämättömillä ilma-aluksilla on oma tekoäly. Lennättäminen on muuttumassa yhä teknisemmäksi, mutta toisaalta vähemmän lennättäjän havainnointiin ja motoriikkaan perustuvaksi. Laitteiden koko kutistuu jatkuvasti: pienimmät kuvauskoneet alkavat olla hyönteisten kokoluokkaa.
Nyt kun olen viimein siirtymässä työelämään, ovat harrastuksen tavoitteetkin hieman muuttumassa. Opiskeluaikana lennokista otetut kuvat ovat olleet avuksi kursseilla, joissa suunnittelualueesta ei ole ollut tarjolla ilmakuvia. Palkkatöissä ilmakuvat kuuluvat sen sijaan yleensä lähtöaineistoon. Toisaalta kaupallisten ilmakuvausfirmojen kuvat on pääsääntöisesti otettu korkealta, eivätkä ne ole aina ajantasaisia. Suhteellisen matalalla lentävällä lennokilla onkin mahdollista kuvata kohdetta pienin kustannuksin, haluttuna aikana ja sellaisesta kuvauskulmasta, joka ei ole miehitetyllä ilma-aluksella välttämättä mahdollista. Lennokki voi kuvata kohdetta myös hyvin läheltä.
Etenkin harrastuksen alkuaikoina sain suuren osan tiedosta lukemalla muiden harrastajien kokemuksia, ja blogin yksi tavoite onkin vastaavasti toimia apuna harrastusta aloitteleville. Blogin toinen tavoite on kannustaa itseä kehittämään toimintaa eteenpäin, sillä uskon, että harrastuksessa olisi potentiaalia enempäänkin. Valokuvia kerääntyy omalle tietokoneelle paljon, mistä niitä tulee harvoin itsekään katsottua. Tietysti vain pieni osa kuvista on julkaisemisen arvoisia. Pelkkää valokuvagalleriaa en aio tästä blogista tehdä. Lennätystaitoa on joka tapauksessa pidettävä yllä harjoittelemalla, koska oikeita kuvauskeikkoja tulee muutaman kerran vuodessa, ja monesti lennätysolosuhteet ovat kohteessa vaativammat kuin harjoittelupaikalla.
Lennokki-ilmakuvauksen kehitys
Ilmakuvausta on harrastettu jo yli sadan vuoden ajan, kuitenkin viime vuosikymmeniin saakka lähes yksinomaan miehitetyillä ilma-aluksilla. Ilmakuvauksen kustannukset ovat tästä syystä olleet pitkään korkeat. Miehittämättömiä ilma-aluksia on toki käytetty jo pitkään sotilaalliseen tiedusteluun, mutta nämäkin laitteet ovat olleet yleensä suurikokoisia ja kalliita.
Etenkin 2000-luvun puolella selvästi nopeutunut digikameroiden ja sähkölennokkien kehitys on tehnyt ilmakuvaamisen mahdolliseksi lentolupakirjattomillekin, ja vieläpä varsin pienin kustannuksin. Internet on mahdollistanut paitsi ajantasaisen tiedon, myös kuva- ja videomateriaalin nopean levityksen. Siitä huolimatta kuvauslennokin lennätys on vaatinut harjoittelua ja käsitystä lennokin toiminnasta. Tilanne on muuttumassa edullisten autopilottien yleistymisen myötä. Jo nyt on mahdollista ostaa muutamalla sadalla eurolla pieni miehittämätön ilma-alus, joka pystyy satelliittinavigoinnin avulla noudattamaan ennalta suunniteltua lentoreittiä.
Miehittämättömiä ilma-aluksia käytetään nykyisin monenlaisiin tehtäviin, jotka olisivat ihmislentäjille liian vaarallisia tai yksitoikkoisia. Sensorien määrä lisääntyy harrastelennokeissakin jatkuvasti. Ei mene varmasti enää pitkään, että miehittämättömillä ilma-aluksilla on oma tekoäly. Lennättäminen on muuttumassa yhä teknisemmäksi, mutta toisaalta vähemmän lennättäjän havainnointiin ja motoriikkaan perustuvaksi. Laitteiden koko kutistuu jatkuvasti: pienimmät kuvauskoneet alkavat olla hyönteisten kokoluokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti