Maisema( ilma)sta

Maisema, landskap, landscape, Landschaft, paysage, paesaggio.. sama käsite viittaa monissa eri kielissä maahan. Maiseman perusrunko rakentuu maaperän ja korkeuserojen vaihteluista sekä niiden vuorovaikutuksesta vesistöjen, elollisen luonnon ja kulttuuriympäristön kanssa. Maisema mielletään ennen kaikkea näkymänä, mutta näkymä on vain osa maisemakuvaa, maiseman visuaalista ilmiasua, johon on periaatteessa ääretön määrä näkymiä. Maisemaa voidaan havannoida muidenkin aistien avulla: puhutaan esimerkiksi äänimaisemasta. Erityisesti silloin voidaan huomata, että maisema ei ole staattinen vaan jatkuvasti muutoksessa oleva kokonaisuus. Maisemakuvan välityksellä yksilölle tai yhteisölle muodostuu maisemamielikuva, käsitys paikan identiteetistä. Maisemalla viitataan tiettyyn paikkaan tai tietyn tyyppisiin paikkoihin, mutta maisemalle ei yleensä määritellä tarkkoja rajoja. Maisemasta voidaan myös yrittää rajata jossain määrin yhtenäisiä maisema-alueita, mutta niiden rajaukset voidaan aina kyseenalaistaa.

Suomalaisen maiseman tunnistettavimpia piirteitä ovat maaston suhteellinen tasaisuus, soistuneisuus, järvisyys ja metsäisyys. Suurin osa Suomesta muistuttaa tätä kuvausta, mutta pinta-alaltaan suurehkona ja pitkänä maana Suomessa on selvästi erilaisia maisemia: esimerkiksi Tunturi-Lappi poikkeaa mittakaavaltaan huomattavasti Etelä-Suomen pienipiirteisestä saaristosta. Ihminen on toimillaan jättänyt maisemaan kauas näkyvät jäljet, kuten maatalousalueet, yhdyskuntarakenteen ja infrastruktuurin. Tosin useisiin muihin maihin verrattuna luonnontilaisen kaltainen maisema on silti hallitseva.

Maisemaa Helsingin seudun metropolialueelta: Sipoonkorpi.

Maaston tasaisuuden lisäksi metsäisyys rajoittaa näkymiä. Suurten vesistöjen yli saattaa avautua pitkiäkin näkymiä, mutta ne pysyvät yleensä sulaan aikaan vesistöjen estevaikutuksen vuoksi jalankulkijalle kaukomaisemana. Sama pätee jossain määrin myös ihmisen luomiin maatalousmaisemiin, joita ilman maisema olisi tosin nykyistäkin sulkeutuneempi. Aurinko paistaa Suomessa yleensä melko alhaalta, joten varjot ovat pitkiä – etenkin korkealta ja kaukaa nähtynä ne elävöittävät tasaista maisemaa.

Edellä mainitut seikat tekevät suomalaisesta maisemasta otollisen kohteen ilmakuvaukselle; ilmakuvaus tarjoaa tuoreen näkökulman suomalaiseen maisemaan – mahdollisuuden nähdä metsä puilta. Vesistötkään eivät ole yleensä este ilmakuvaukselle. Päinvastoin, ilmakuvilla on mahdollista korostaa järvimaisemalle ominaista maan ja vesistöjen pienipiirteistä vaihtelua. Lisäksi matalalta otetuilla viistokuvilla voidaan tuoda esiin maaston ja rakennusten vähäisiä korkeusvaihteluita. Tähän tarkoitukseen kauko-ohjattavat ilma-alukset ovat omiaan.

Seuraavat kirjoitukset käsittelevätkin lennokki-ilmakuvausta maisema-analysoinnin apukeinona.